Hääpäivän aamu alkaa järisyttävällä suruviestillä.

Sulhanen, ylivieskalainen poliisi, Pekka Seppälä hukkui veneonnettomuudessa. Vuosi oli 1985. Onnettomuus järkytti pikkukaupungin ja laajasti lähimaakuntien asukkaita. Pienen perheen elämä pirstoutui.

Kirja kertoo poikamiespoliisin ja yksinhuoltajaäidin rakkaustarinasta. Onnen täyttymyksestä, kun labran paperille ilmestyi suuri plussa. Tietoisuus plussan merkityksestä sai vauhtia sulhasen kinttuihin. Yhteiselämä sydänten halusta, kulki kohti pappilaa.

- Kelpaisinko minä sinulle isäksi? Kysymys tulevan morsiamen tyttärelle.
- Joooo, kuului hyrisevä hirinä. Siis lupa irtosi!

Uuden elämän portilla sulhaselta ei kyselty kultaista tunnistelaattaa, passia eikä hammasharjaa. Kevättulvat käänsivät tuulen suunnan. Elämä jatkui, mutta täysin eri raiteilla.

Omaelämäkerrallisessa romaanissa, joka kätkee sisälleen suuren rakkaustarinan, kulkevat ilot ja surut käsi kädessä. Kirja on kirjoitettu kirjeeksi kuolleelle sulhaselle, hän on elävänä ja läsnä rakkaudesta aikaan rajattomuuden. Rehellisesti kuvatut ihmismielen tunteet rakkaudesta, ilosta, järkyttävästä surusta ja selviytymisestä voivat toimia vertaistukena ja lohdutuksena.