Mungo Park lähti toukokuussa 1795 Englannista kohti Gambiaa selvittääkseen Nigerin ja Timbuktun salaisuudet, jotka olivat kiehtoneet eurooppalaisia jo vuosisatojen ajan. Kaikki hänen edeltäjänsä olivat epäonnistuneet, eikä ollut mitään erityistä syytä olettaa, että vasta 23-vuotias skotti olisi yhtään heitä onnekkaampi. Mungo Park kuitenkin onnistui tehtävässään, vaikka hän ei saavuttanut kaikkia tavoitteitaan. Hänen kuvauksensa matkastaan Nigerille ja takaisin on eurooppalaisen matkakirjallisuuden klassikko, joka on säilyttänyt suosionsa ja inspiroi yhä seikkailijoita toistamaan hänen kokemuksensa. Mungo Parkin matka ei ollut helppo mutta teoksen suosio ei perustu sen seikkailullisiin elementteihin: kirjoittaja ei teurasta läjäpäin villipetoja, eikä taistele verenhimoisten kannibaalien kanssa, saati kamppaile armottomia luonnonvoimia vastaan. Päinvastoin: Mungo Park tarjoaa lukijalleen hyvin sympaattisen kuvan Afrikasta, jonka asukkaat ovat erilaisesta ulkonäöstään ja tavoistaan huolimatta aivan samanlaisia ihmisiä kuin eurooppalaiset; eksotisoimatta tai estetisoimatta heitä. Valistuksen sankarina Mungo Park uskoi ihmiskunnan ykseyteen: “Mitä tahansa eroja meillä onkaan nenän muodon tai ihon värin suhteen, inhimilliset tunteemme ja ominaisuutemme ovat yhteneviä.” Eikä hänen viestinsä ole lainkaan vanhentunut kuluneen 222 vuoden aikana. Tämä teos sisältää suomennettuna Mungo Parkin kertomuksen ensimmäisestä tutkimusmatkastaan sekä toisen matkan päiväkirjan ja muita dokumentteja, jotka syventävät hänen henkilökuvaansa ja jälkimainettaan. Teos on varustettu runsain selityksin, jotka avaavat lukijalle hänen havaintojaan sekä auttavat ymmärtämään hänen mielipiteitään oman aikansa yhteydessä. Mukana on myös henkilöhistoriallinen johdanto.