Kaipiaisten aseman kulta-ajasta kertovassa kirjassa Vielä on aikaa. Historiaa ja tarinoita kylästä nimeltä Kaipiainen palataan noin sata vuotta kestäneeseen kehitykseen asemakylässä, osta olisi voinut tulla vilkas risteysasema. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä kasvavat tehtaat Kymijoen varrella rataisivat kisman Kouvolan hyväksi. Kaipiaisten rautatiehistoriaan ja kylän kehitykseen vaikutti eniten Pietarin ja Riihimäen välisen radan avaaminen 150 vuotta sitten syyskuussa 1870. Rautatie mullisti seudun väestön liikkumistavat ja toi hyvinvointia ja kasvua Kaipiaisten kylään. Rautatieläiset perustivat kylään ensimmäisen kansakoulun ja näkivät kulttuurin ja urheilun tärkeyden luomalla edelleen elävät Kaipiaisten nuorisoseuran ja Kaipiaisten Kajastuksen. Myös maailman mahtimiehet ja-naiset löysivät Kaipiaisen rautatien ansiosta. Peilasihan itse keisarinna Maria Feodorovna aseman odotushuoneen tymoopeilin edessä, ja keisari Aleksanteri II perheineen jaloitteli asemalaiturilla heinäkuussa 1876. Kirjassa kerrotaan myös kuinka ruhtinas Obolenski yritettiin murhata Kaipiaisissa suurlakkovuonna 1905. Loistavan menneisyyden innoittamana kirja puhuu vanhan miljöön säilyttämisen puolesta ja rakkaudesta rautatieasemiin, niitä ympäröiviin rakennuksiin ja perinteisiin. Kirjan julkaisemisen tarkoituksena on saada kansien väliin pian häviävää tietoa. Yhtä tärkeää on löytää keinot pelastaa historiallinen Kaipiaisten asema ja asemanseutu jälkipolville.