Eletään iloista 80-lukua. Silloin ei tarvinnut kuin kävellä mielenterveystoimistoon, tirauttaa pienet itkut kanslistille ja aika psykologille järjestyi seuraavalla viikolla. Kun vaikea paikka tuli, oli tutuksi tullut tukija ja tilanteen järjestelyt onnistui avohoidossa eikä sairaalan ovia tarvinnut kuluttaa. Oli helpompi kerätä itsensä kasaan ja jatkaa nuorta elämäänsä, kun katastrofi ei ollut totaalinen. Aika moni asia on nykyisessä mielenterveyshoidossa hakusessa. Jonot hoitoihin senkun paisuvat ja avun myöhästyessä tilanteet mutkistuvat. Osastot pullistelevat, nuoret ovat yksin eksyksissä kuin jätättävät seinäkellot. Maailmakin alkaa olla mahdoton paikka sotineen ja luontokatoineen. Kuumeisesti etsitään ratkaisuja, mutta rahaa parannuksiin ei löydy. Tässä kirjassa ei ole ratkaisuja. Tämä on yksi kertomus onnettomasta rakkaudesta, nuoren etsikkoajasta ja siitä, kuinka kuorma saa lopulta pään kierroksille. Tervetuloa matkalle psykoosiin.