”Meidän luokalla on tyttö, jonka nimi on Rosa, niin kuin ruusu. Rosa on ollut sotalapsena Ruotsissa. Hänellä on vieläkin Ruotsissa Mamma ja Pappa. Ne lähettävät Rosalle kirjeitä ja paketteja. Aamurukouksiin mennään parijonossa voimistelusaliin. Minun paikkani on Rosan takana. Katselen Rosan oranssia mekkoa, jossa kukkii punaisia unikoita. Niin nättiä mekkoa ei ole kenelläkään muulla. Rosa tietää paljon niistä asioista, joita me pohditaan kun me kävellään porukalla koulusta kotiin. Me pohditaan avaruutta ja äärettömyyttä, Jumalaa ja syntiä ja mistä vauvat tulevat. Rosa tietää esimerkiksi sen, ettei tarvitse muuta kuin rukoilla, niin Jumala antaa lapselle heti synnit anteeksi. Tulee kevyt olo, kun sitä ajattelee. Se on helppo uskoa! Mutta kun Rosa kertoo, mistä vauvat tulevat, niin sitä ei usko kukaan.” Tämän kirjan tarinoissa kertoja pääsee uimakouluun ja joutuu kahlaamaan syvissäkin vesissä. Olisiko parempi, ettei kasvaisikaan aikuiseksi? Kirjan kuvituksesta vastaa Ville Suomalainen. Villen oivaltavat piirrokset terävöittivät myös Minun Hermannin tarinoita.