Lukkarinpojista lukumiehiä kertoo koulutuksen tuomasta nousevasta säätykierrosta. Monen suomalaisen suvun historia on ollut samanlainen. Tämän tuloksena maahan syntyi vähitellen suomenkielinen virkamiehistö ja sivistyneistö.

Vuonna 1805 syntynyt opinhaluinen räätälinpoika, Aron Emanuel Blomstedt, hankki jo nuorena hyvät luku-, kirjoitus- sekä laskutaidot ja lähti vuonna 1827 Turkuun lukkarinoppiin. Myöhemmin hän hoiti lukkarintoimensa ohella monia tehtäviä kotiseurakunnassaan ja -kunnassaan sekä koulutti poikajoukkonsa ylioppilaiksi.

1800-luvulla tapahtui Suomen Suuriruhtinaskunnassa paljon. Orastava ja vähitellen kehittyvä teollisuus loi vaurautta, väestö kasvoi, elinkeinorakenne muuttui, liikenneväylät paranivat ja kaupungistuminen alkoi. Keskeisenä kehityksen edellytyksenä oli samanaikainen koulutustason nousu. Suomenkielisten oppikoulujen synty ja yleistyminen tuottivat virkamiesten lisäksi toimijoita kansalaisliikkeisiin ja järjestöihin.

Blomstedtin pojat olivat innolla ja aktiivisesti mukana kehityksessä, erityisesti koululaitoksen, lehdistön ja fennomaniana tunnetun kansallisen heräämisen liikkeen piirissä.
He pitivät tiiviisti kirjeitse yhteyttä toisiinsa ja kotiin, erityisesti sisariinsa. Kun kirjeistä suuri osa on päätynyt Kansallisarkiston kokoelmiin, on niiden kautta ollut mahdollista seurata suomenkielisen sivistyneistön syntyä yhden suvun näkökulmasta.