Kari Uotilan (s. 1955) värikäs tie kulki pienestä Pertunmaan mökistä duunariksi 1970-luvun alussa Wärtsilän Hietalahden telakalle Helsinkiin. Wärtsilä Meriteollisuuden telakan konkurssi saattoi rehdin oloisen pääluottamusmiehen mediakasvoksi vuonna 1989. Syntyi sankaritarina suomalaisten telakkatyöpaikkojen pelastusoperaatiosta, johon 34-vuotias Uotila osallistui yhteistyössä telakan johtajan Martin Saarikankaan kanssa. Vuonna 1995 eduskuntaan nousi aatteiltaan ja arvoiltaan perinteinen duunarikansanedustaja. Eduskunnassa hän innostui ajamaan sukupuolten tasa-arvoa ja miesten ja isien oikeuksia. Lunta tuli tupaan. Hänen ajatuksensa tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista eivät aina miellyttäneet kannattajia. Kari Uotilan elämäkerta on tarina sosiaalisesta noususta ja elävästä demokratiasta. Kansakoulupohjalta saattoi ponnistaa Smolnan kristallikruunujen loisteeseen päättäjien pöytiin. Hän nosti profiiliaan myös intohimoisena jalkapalloihmisenä ja juoksemalla maapallon ympäri.