Tekla Inarin kolmas valokuvakirja Iida Ylämäki - englanninkieliseltä rinnakkaisnimeltään Ida Uphill - jatkaa samojen aiheiden ja ajatusten kehittelyä kuin Inarin kaksi aiempaa teosta, Perintö (Musta taide 2015) ja Siniset vuodet (Kosmos 2017). Iida Ylämäki on kirjan päähenkilö, jonka kokemusta kroonisesta köyhyydestä, huojuvasta mielenterveydestä, kapitalismista, vallasta mutta myös kauneudesta, kaipuusta, haaveista ja taiteesta Inari kuvaa kärsivällisesti eläytyen. Lukijalle Iidan kasvoja ei näytetä, eikä teoksen kuvissa juurikaan esiinny ihmisiä. Saamme eteemme vain Iidan paineistetun ja yksinäisen “maailman” tyhjentävän sanallisen ja visuaalisen kuvauksen. Tekla Inari on valokuvataiteilija, joka kirjoittaa - tai kirjoittaja, joka käyttää myös kameraa. Nämä kaksi ilmaisumuotoa - säemuotoinen teksti ja painettu värivalokuva - ovat kirjassa täysin tasavertaiset, saman tekijyyden hallinnassa. Tekstit eivät milloinkaan kirjoita kuvia auki, eivätkä kuvat kuvita tekstejä. Iida Ylämäki on yksinkertaisesti taideteos, jolla on offset-painetun kirjan muoto.