Aleksis Kivi oli ensimmäisiä suomalaisia kirjailijoita, joka käytti Raamatun tarinoita oman luomistyönsä pohjana: Lea (1869) pohjautuu Luukkaan evankeliumissa olevaan tarinaan Sakkeuksesta, mutta Kivi on käyttänyt siinä myös omaa mielikuvitustaan. Johannes Linnankosken Jeftan tytär (1911) taas pohjautuu Vanhan Testamentin kertomuksiin. Kummankin pääosassa ovat nuoret naiset ja heidän ihmissuhteensa sekä niiden ristiriidat oman perinnäiskulttuurin kanssa. Teos jatkaa Helmivyön Raamattu-aiheisten kirjojen sarjaa, jossa ovat aiemmin ilmestyneet novelliantologia Belsazarin pidot ja Mattias Salamniuksen Ilo-laulu Jesuxesta.