Kuvataiteilija Anni Kinnusen teokset ovat valokuvia, jotka vuotavat kahteen suuntaan. Niitä katsoessa on mahdoton olla ajattelematta performanssia, teon taidetta, elettä, esitystä. Toisaalta ne lähestyvät maalausta, esteettistä pintaa, joka kertoo meille tarinoita, esittää epätosia väitteitä. "The Great Escape" on kriittinen puheenvuoro ajasta, jossa muunneltu todellisuus on totta ja jossa mihinkään ei voi luottaa. Kinnunen onnistuu välttämään luonnollisuutta imitoivan kuvaston niin totaalisesti, että hänen kuviaan ei pidettäisi koskaan totena. Luonnottomuus on niissä läsnä piinaavalla tavalla. Se ui tarkasti kauniin ja kammottavan rajalla ja tuntuu rehelliseltä tavalta kuvata aikaamme. Kirja on kertomus siitä, miten ihminen on vähitellen etääntynyt luonnosta, maisema on muuttunut näyttämöksi ja ihmisyys roolileikiksi. Vaikka kuvissa tapahtuva on tapahtunut, niitä ei voi ohittaa esittämättä kysymystä, mitä tapahtui todella. Anni Kinnunen is an artist whose photographs flow in two directions. Looking at them, one is inescapably reminded of a performative act, an artistic gesture, a staged action. At the same time, they also verge upon painting in being an aesthetic surface that imparts a narrative inherently steeped in pretence. "The Great Escape" delivers a critical commentary on this era of manipulated realities in which nothing can be trusted. Kinnunen so completely evades all forms of mimetic naturalness that her images could never be mistaken as representations of reality. Their deliberate unnaturalness foists itself upon us with haunting insistence, navigating a borderland between the beautiful and the horrendous in a way that holds an honest mirror to our times.