Leo Makkonen katsoo ympärilleen, kauas ja korkealle, mutta luotaa samaan aikaan ihmisyyden tavoittamattomia syvyyksiä. Tiukkaan punnitut ruonot hehkuvat aforistista tarkkanäköisyyttä. Runoilijan sanat ovat kuin säkeiden keinu; vuorollaan lempeitä, vuorollaan viiltäviä. Kaiken pohjalla lämmin kerros huumoria, rakkautta ja kaiken armahtavaa lohtua. "Äänettömyydestä etsin itseäni omaa ääntäni rauhaani sielun syvyydestä"