Risto Kormilaisen uutuusteos on ajattomia kolumneja sisältävä kokoelma Minä vaan kysyn. Kyseessä ei ole aiemmin julkaistuja lehtikirjoituksia, vaan pääosin uutuusteokseen varta vasten kirjoitettuja uusia kolumneja. Kokoelma on moni-ilmeinen, tuore ja raikas väläyttäen elämän eri puolia ajankohtaisella ja ajattomalla tavalla. Se on kuin virkistävä lähdevesi vaelluksella, joka rohkaisee uuteen matka-osuuteen.. Minä vaan kysyn -kokoelma sisältää 60 kolumnia, joissa Kormilainen käsittelee elämänläheisellä tavalla kainuulaisuuden perimmäistä olemusta niin kielen, maiseman kuin mielenkin kautta: ”Kaenuun kansa alako rakentoa taloja liki viissattoa vuotta sitten voarojen peälle.” Hän kuljettaa lukijansa kirjallisuuden lähteille kertomalla mm. Veikko Huovisesta, Eino Säisästä, Mauri Sariolasta, Yrjö Jylhästä ja Lauri Viidasta. Mika Waltari näyttäytyy niin koulu- ja opiskelutoverien kautta, joita Kormilainen on haastatellut 1980-luvulla. Kirjallisuuden herkkuhetket tuovat veden kielelle, hyvinvointia haetaan niin metsäpolulta kuin hiihtoladulta, päiväkirjat antavat perspektiiviä, värit avaavat niin tunteita kuin aatteitakin ja kaskuista saadaan voimaa arkeen. Kolumnit liikkuvat hyvin monenlaisissa ja yllättävissäkin aihepiireissä. Kirjailijalle ominainen viehko huumori pulppuilee siellä täällä näissä ajattomissa kolumneissa. Kirjailijana Kormilaista on luonnehdittu moniottelijaksi, sillä runojen lisäksi hänen laajaan tuotantoonsa kuuluu novelleja, romaaneja, hartaus- ja rukouskirjoja, kristillissävytteistä lyhytproosaa, kirjallisuusarvioita, kolumneja ja artikkeleita. Minä vaan kysyn on Kormilaisen 49. teos. Sen kannen on tehnyt nuori kainuulainen taiteilija Niina Kemppainen. Kormilainen julkaisi esikoisteoksensa, runokokoelman jo 45 vuotta sitten: On joku toinen päivä kuin eilinen (WSOY, 1976). Hän on tehnyt pitkän uran niin kirjailijana kuin pappinakin. Hän toimi Suomussalmen kirkkoherrana ja Kainuun lääninrovastina vuoteen 2018, jolloin jäi eläkkeelle Kormilainen sai edellisestä teoksestaan Lukemisen avartava tie (Väyläkirjat 2020) Kainuun kirjallisuuspalkinnon. Teos on saanut hyvät arvostelut mm. näin: ”Kirjoitukset ovat syvällisiä ja sivistäviä, hartaita ja hilpeitä, sanalla sanoen antoisaa ja mukavaa luettavaa.” (Risto Vähäsarja, Ylä-Kainuu-lehti)