Kirja kertoo arkkitehti Bertha Enwaldin (1871-1957) vaiheista. Hän valmistui arkkitehdiksi neljäntenä naisena Suomessa Polyteknillisestä opistosta vuonna 1894. Naisen oli yhtenä uranuurtajana omalla alallaan raivattava oma tiensä. Millainen oli tämän varhaisen naisarkkitehdin urapolku, joka vei hänet vuosiksi arkkitehtitoimistoihin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Pietariin ja Tarttoon? Miten onnistui nuoren naisen työskennellä niin miehisellä ja teknisellä alalla, jossa ei vielä ollut juurikaan naisia? Miten naisarkkitehtiin suhtautuivat niin työnantajat kuin työntekijät rakennuksilla? Miten hänestä tuli ensimmäinen naispuolinen jäsen insinöörien ja arkkitehtien yhdistykseen? Onnistuiko Bertha löytämään paikkansa arkkitehtina vai löytyikö jotain muuta? Mikä hänen keksintönsä patentoitiin? Millaista oli koulutetun ja itsenäisen naisen elämä 1900-luvun alussa? Siitä viitteitä antaa Berthan ja suvun kesken vilkas kirjeenvaihto, jossa Bertha purkaa milloin ilojaan, milloin murheitaan. Kirjassa kerrotaan tämän Savonlinnasta lähteneen kymmenlapsisen lääkäriperheen tyttären mielenkiintoisen elämänpolun ja ammatillisen uran yllättävistäkin käänteistä.