Kuikka-Koponen on Suomen legendaarisin silmänkääntäjä. Hän meni hevosen sisään, onki ahvenia lattiasta, irrotti päänsä käräjillä ja muutti allakanlehdet seteleiksi. Kuikasta on tarinoitu ja kirjoitettu 1800-luvulta alkaen. Niin Putkinotkon Juutas ja Saara kuin Simpauttajakin tietävät Kuikan. Hahmo on taipunut myös animaatioelokuvaksi, näytelmiksi ja laturetkeksi. Kuikan esikuvasta Aapeli Koposesta (1833-1890) on aiemmin kerrottu vain muistitietoa ja kirkonkirjojen merkinnät. Esko Hartikaisen tutkimus esittää Aapeli Koposen elämäkerran laajan asiakirja-aineiston pohjalta ja asettaa Kuikka-legendan ja Aapeli Koposen elämän ristivalotukseen. Koposen lukuisista käräjäjutuista löytyy monen Kuikka-tarinankin juuri. Aapeli Koponen oli 1800-luvun poikkeusyksilö, joka haastoi ja vastusti aikansa normeja ja käytäntöjä. Hänen elämäänsä vasten asetetut Kuikka-tarinat todistavat myös kertojistaan ja heidän tavoitteistaan. Hartikaisen teos on oivaltava kommentti suosittuun puheenparteen ”tarinasta”. Kirja kohdistaakin huomion tarinoiden rakentumiseen sekä tarinoiden ja menneisyyden kovin häilyväiseen rajapintaan. Kuka käänsikään silmät - keneltä ja kuinka? Puolen vuosisataa maa- ja kerrostalossa kasvanut kirjoittaja on elinaikansa altistunut Kuikka-tarinoille. Hän kävi koulunsa Juankoskella ja Joensuussa ja on tutkinut etenkin Suomen 1800-luvun yhteiskuntahistoriaa. Esko Juhanin osaa selittää aavistuksen se, että hän luki muiden alakoululaisten kanssa vuosittain Seitsemän veljestä.