Kokoelmaan on suomennettu kansanlauluja 25 Euroopan kielestä, kaikkiaan lauluja on 250. Kaikki laulut on nuotinnettu ja soinnutettu. Kansanlaulut tuovat terveisiä entisistä ajoista. Ne ovat muistoja ennen meitä eläneistä ihmisistä, heidän iloistaan ja suruistaan, tunteistaan ja ajatuksistaan. Iloja on ollut vähän ja niihin on kaikkina aikoina kuuluneet laulaminen ja soittaminen. Kansanlauluja lauletaan yhä kodeissa ja konserteissa, lauluyhtyeissä ja kuoroissa, ja niitä julkaistaan laulukirjoissa, äänilevyillä ja musiikin suoratoistopalveluissa. Se on osoitus siitä, että kansanlaulujen melodian ja rytmin saattelemat tarinat ja tapahtumat kiehtovat esittäjiä ja kuulijoita vuosisadasta toiseen. Kaikilla on tekijänsä, tuntematon runoilija tai säveltäjä, joiden nimet ovat kadonneet, mutta kansanlaulu on heidän persoonansa elävä muisto. Laulua esittäneet ja edelleen muokanneet laulajat ja soittajat ovat tämän muiston tai perinnön vaalijoita. Kirjallisuustutkija Esko Rahikainen on suomentanut, sanoittanut ja säveltänyt laulumusiikkia sekä julkaissut lukuisia sukututkimuksia ja tietoteoksia muun muassa Aleksis Kivestä.