Sinikka Murron esikoisteos on tarina ihmiskohtaloista, sen myötä myös
epätoivosta ja ennen kaikkea toivosta. Elämällä on tarkoituksensa, mutta
sen voi myös kadottaa. Tai luulla kadottaneensa. Elämisen ja elämän
monimutkaiset kiemurat ovat tämän vahvasti tunteella kirjoitetun
romaanin ydin. Vaikka kaikki oleminen näyttäytyisi epätoivoisena, kyse
on lopultakin olemassaolosta, ihmisten elämisestä ihmisten kanssa. Teos
ei ole kevyt, mutta kirjailijan kyky eläytyä toisen tai toisten ihmisten
tunteisiin antaa kirjalle sen silauksen, jonka kautta toivo löytyy.

Tämä teos on romaani naisista, nimenomaan vahvoista naisista ja
selviytyjistä. Näennäisen selkeästi soljuvan juonen perusvirran alla on
jotakin muuta. Kaikki näyttää yksinkertaiselta, mutta onko asia
lopultakin näin? Elämällä on kiemuransa, suorastaan umpisolmunsa. Joskus
ne avautuvat, mutta eivät aina.