Sinikka Murron esikoisteos on tarina ihmiskohtaloista, sen myötä myös
epätoivosta ja ennen kaikkea toivosta. Elämällä on tarkoituksensa, mutta sen voi myös kadottaa. Tai luulla kadottaneensa. Elämisen ja elämän monimutkaiset kiemurat ovat tämän vahvasti tunteella kirjoitetun romaanin ydin. Vaikka kaikki oleminen näyttäytyisi epätoivoisena, kyse on lopultakin olemassaolosta, ihmisten elämisestä ihmisten kanssa. Teos ei ole kevyt, mutta kirjailijan kyky eläytyä toisen tai toisten ihmisten tunteisiin antaa kirjalle sen silauksen, jonka kautta toivo löytyy. Tämä teos on romaani naisista, nimenomaan vahvoista naisista ja selviytyjistä. Näennäisen selkeästi soljuvan juonen perusvirran alla on jotakin muuta. Kaikki näyttää yksinkertaiselta, mutta onko asia lopultakin näin? Elämällä on kiemuransa, suorastaan umpisolmunsa. Joskus ne avautuvat, mutta eivät aina. |