Sotien seurauksena rautateillä podettiin ankaraa kalusto- ja varaosapulaa. Halu saada nopeita moottorijunia ja dieselvetureita johti yhteistyöhön Valtion Metallitehtaiden kanssa. Vuonna 1952 saatiin liikenteeseen ensimmäiset Dm3- ja Dm4-moottorivaunut, parin vuoden päästä kiitojunarungot ja vuonna 1955 ensimmäiset diesellinjaveturit eli Hr11-veturit. Alkoi HARMAIDEN KIITOJUNIEN kulta-aika. Kalusto edusti 1950-luvulla parasta, mitä VR saattoi tarjota. Harmaiden kiitojunien aika jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä jo 1970-luvun alussa viimeisetkin moottorivaunut, veturit ja kiitojunavaunustot hylättiin. Vain yksi Hr11-veturi ja yksi kiitojunarungon vaunu on tallessa, nekin erittäin huonokuntoisina. Mutta tässä kirjassa nämä junat elävät.