Vaahteramäen Eemelillä on siniset silmät, punaiset posket ja pellavatukka: Eemeli näyttää niin kiltiltä, että häntä voisi luulla pikku enkeliksi. Mutta jos luulee niin erehtyy. Ei Eemeli tahallaan tai ilkeyttään metkuile. Mutta koska hän on kovin kekseliäs ja tavattoman aikaansaava, niin hänelle sattuu kaikenlaista. Kaikkien rakastama Astrid Lindgrenin lastenkirja Vaahteramäen Eemeli nyt vienankarjalaksi. “Mie tahon miun huraškaisen.” ”Mie tahon miun pyššykkäisen!” Lönnivuarašša Kasintermän huuttorilla eletäh Ontto ta Alma Lešonen, heijän tytär Iida, kasakka Antti ta piika Liina. Lisäkši kakši hevoista, kolme härkyä, kahekšan lehmyä, kolme poččie, kymmenen lammašta, viisitoista kanua, kukko, kišša ta koira... ta tietyšti Lönnivuaran Eemeli. Kačahat häneh, puitto pikkaraini anheli olis ieššä. Šiinäpä še - jotta puitto. Lönnivuarašša ei ole konšana nähty šemmoista uppiniskaista šiššikkyä. Eemelillä kaikičči ollah mitnih kujehet piäššä, ta kun ei iče pahua ruatane, ni ainaški hänellä šattuu konša mitäki... Täššä kirjašša šiula kerrotah, mitein Eemeli šotkou piän šuppuaištieh, noštau pikku Iidan lipputankoh tai vieläi kul'aiččou Viijakon aukiella.