"Olipa kerran mies nimeltä Luis, vasenta silmäänsä vajaa, joka odotteli Alcantaran laiturilla, isänsä arkun päällä istuskellen, kolmen, neljän viikon ajan aina mahdollisesti seuraavalla laivalla saapuvia matkatavaroitaan.” Mies nimeltä Luis on olosuhteiden riepottelema, värikkäästä Angolasta Lissabonin byrokratiaan haaksirikkoutuva hahmo. Mies nimeltä Luis on myös koko Portugalin siirtomaahistoria yhden ikääntyvän vaeltajan nahoissa. Välillä mies nimeltä Luis ei ole mies nimeltä Luis ensinkään, vaan joku toinen historian hetteiköistä pintaan pyrkivä, koettelemuksiaan kertaava seikkailija. Orjalaivat ja öljytankkerit odottavat kylki kyljessä ankkurissa, poliisi puhalluttaa Portugalin 14. kuninkaan ja Vasco da Gama ja Cervantes lyövät korttia Tejon nymfien katseiden alla. Purret on hallusinaatiota, katujen rumankaunista kakofoniaa, myötätuntoisia kuumehoureita sekä kiihkeää keskustelua Portugalin kansalliseepoksen, Os Lusiadasin, kanssa. ”Mies nimeltä Luis asettui mukavasti tuolilleen, sulki silmänsä, ja kohta hän jo uneksi Cazengan mutkittelevista kujista ja petollisella mutapinnalla sivuliirtoon ajautuvista sotilaspoliisin jeepeistä.” Antonio Lobo Antunes (s. 1942) on yksi Portugalin merkittävimpiä nykykirjailijoita. Lobo Antunes on tuotteliaan uransa aikana kirjoittanut yli 30 teosta, joissa hän usein käsittelee kokemuksiaan Portugalin 1960- ja 70-lukujen taitteessa Angolassa käymistä siirtomaasodista. Lobo Antunesia on käännetty yli 30 kielelle ja häneltä on aiemmin suomennettu teos Os Cus de Judas (Hevonkuusessa, 1984, suomentanut Sanna Pernu).