Mikkeli on muutakin kun vain Päämajamuseo ja ravit. Se on myös keskiverto suomalaisen pikkumaakunnan pääkaupunki tavallisine ihmisineen ja rakennuksineen. Hieman tylsä, yksioikoinen ja kaupunki, josta on mukavampi lähteä kuin tulla sinne. Mikkeli on tyypillinen 60- ja 70-luvulla kasvanut kaupunki, jonka arjen samanlaiset väsyneet ja ilottomat kasvot voi nähdä kaikkialla missä vain Suomessa liikkuu melko samanlaisina, muuttumattomina ja vaihtoehdottomina. Silti Mikkeli on erilainen tunnelmaltaan ja rakennuksiltaan. Se on kuin omalakisensa umpioinen maailma nimeltään Mikkeli, menneisyys ja kaikki ne markkinoitsijoiden keksimät sanat, joita siitä on vuosikymmenten kuluessa yritetty iskostaa matkaavan väestön mieliin; hiljainen, verkkainen ja itsestään ääntä pitämätön maalaiskaupunki, josta alkaa idässä Kepulandiaksi kutsuttu vanharaamatullisen agraariajan tango-ja taantumusraja.