Romaanin Linnunrata sisällössä ja rakenteessa lomittuu toisiinsa kaksi aikatasoa: nykyinen ja mennyt. Nykyajassa kirjan päähenkilö, nainen, tutustuu mieheen. Molemmilla on takana avioero ja vuosikymmenten ajalta elettyä elämää. He löytävät toisensa kirjeenvaihdon kautta. Kirjeissä paljastuu yhteisiä mielenkiinnon kohteita, niistä tärkeimpiä Tampere - naisen nykyinen ja miehen entinen kotikaupunki - ja kirjallisuus. Ennen pitkää he alkavat tapailla. Turvallisen miljöön luovat naisen uudehko omakotitalo ja miehen 50-luvulla rakennettu kesämökki. Yhdessäolo näyttää, että miehelle on tärkeää elää nykyhetkessä. Hän lukee, valokuvaa, tarkkailee lintuja, remontoi ja uudistaa mökkiä ja sen ympäristöä. Nainen taas viehättyy pihapiirin vanhasta tunnelmasta: hän alkaa elää muistoissa. Muistoista tuleekin toinen aikataso, eräänlainen sisäkertomus naisen lapsuusajan elämästä. Kirjan loppupuolella he tekevät lomamatkan Itä-Suomeen. Kohteina ovat Valamon Luostari Heinävedellä, Koli ja Kuhmo. Miten matka vaikuttaa heidän suhteensa kehitykseen? Riittääkö pelkkä yltyvä toiminta tai vanhojen asioiden muisteleminen? Löytävätkö he tasapainon menneen ja nykyisen välillä, niin että yhteiselle tulevaisuudelle jäisi tilaa?