Talvisodan Summan taistelut vaativat uhrinsa. Kertulle se tarkoitti jäämistä toista lasta odottavaksi sotaleskeksi. Harvoin riihi tyhjänä palaa oli ohikulkijan toteamus nuorelle äidille hautausmaalla. Suremiseen ei aikaa jäänyt, kun ruokaa oli saatava pöytään ja rakennettava maa uudelleen. Miten elämä jatkuu, kun sen monesti joutui aloittamaan kuin uudelleen alusta? Aina silloin tällöin Kerttu mietti, olivatko hänen tekemänsä ratkaisut oikeita, mutta palasi pian takaisin jatkamaan arjen askareita. Mitäpä sitä turhia miettimään? Kerttu Friman syntyi Voikkaalla vuonna 1913, ja eli Varkauden seudulla lapsuutensa ja nuoruutensa. Myöhemmin Kertun elämään kuului monta uutta alkua ja uusien asioiden opettelemista niin Varkaudessa, Keuruulla kuin Helsingissä, kunnes matka johdatti Kurikkaan maatilan emännäksi. Anu Tuomari kuvaa elävästi tavallista mutta meille jo kaukaista arkea ennen talvi- ja jatkosotaa, sotien sekä niitä seuranneiden vuosikymmenten aikana. Vahvat naiset pitivät kotirintamaa pystyssä myös Suomen jälleenrakentamisen vuosina. Tämä vahvan naisen tarina on kunnianosoitus kirjoittaja Anu Tuomarin isoäidille, Kerttu Tuomarille (o.s. Friman, ent. Heiskanen). Kirja on fiktiivinen, mutta sen pohjana ovat olleet Kertun kirjoittamat muistelmat. Kirja Harvoin riihi tyhjänä palaa on kirjoitettu kaikille ihmisille, jotka haluavat ymmärtää tavallisten ihmisten sota-ajan ja niitä seuranneiden vuosikymmenten kokemuksia ja elämää.