Erkki Salomaa on kulkenut maailman kaduilla ja kaupunkiympäristöissä valppain silmin. Useita vuosia jatkuneen kuvaustyön tuloksena on syntynyt laaja valokuva-aineisto, joka kokoaa yhteen näkemyksen elämän moni-ilmeisyydestä. Kuvia yhdistää ihmisten samankaltaisuus ja maailman kulttuurinen yltäkylläisyys ja kauneus. Salomaan kohteena on ollut urbaani ympäristö niin Euroopassa kuin Aasiassa, Australiassa tai Amerikassa ja Intiassa. Hänen kuvissaan avautuvat maailman kadut. Valokuvaaminen on kohdistunut kaupunkien erityispiirteisiin, mutta samalla kaupunki-ihmisen olemukseen ja tilanteisiin - miten urbaanissa ihmisessä näyttäytyy vapaus, osallisuus tai yksinäisyys. Otosten keskiössä on aina ihminen. Erkki Salomaan teos ankkuroituu vahvasti mustavalkoisen katuvalokuvauksen perinteeseen. Teoksen esipuheessa Hanna Weselius pohtii valokuvauksen olemusta yleensä ja katuvalokuvauksen traditiota erityisesti. Erkki Salomaa (s. 1947) on kuvannut katuelämää 1970-luvun lopulta lähtien. Hänen innostuksensa kuviin syntyi jo kouluaikoina Kauhajoella, mutta valokuvaukseen vasta, kun hän muutti opiskelun jälkeen Poriin vuonna 1976. Salomaan yhteiskuntatieteellinen koulutus Turun yliopistossa ja ajan dokumentaarinen valokuvaus suuntasivat kiinnostuksen ihmisen toimintaan kaupunkiympäristössä.