Juha-Pekka Inkinen kokoaa yhteen 1900-luvun alun valokuvia ja valokuvapostikortteja, eräänlaisia ”historian hylkäämiä roskia”, joista hän on rakentanut kollaaseja. Kuvastoon liittyvät saman aikakauden tekstien lyhyet lainaukset, jotka avaavat ja syventävät visuaalisesti rikasta kokonaisuutta. Postikortit ja valokuvat ovat olleet aikanaan merkityksellinen tiedotus- ja vaikutusväline, jota tutkimalla voi nähdä kulttuurisia virtauksia ja tunnelmia. Olennaista olisi hahmottaa se, mikä nauratti ja mikä aiheutti hämmästystä, mikäli haluamme ymmärtää omaa historiaamme. Ketkä olivat muukalaisia ja millaista oli suhtautuminen erilaisuuteen? Miten poliittisen korrektiuden käsite on muuttunut? Inkinen on historiaa tutkiva kuvataiteilija, jolle kuvat ovat avoimia ikkunoita menneisyyteen. Hänen kollaasinsa avaavat näkymiä ihmisten mieliin sata vuotta sitten. ”Hei elämä” on erityisen kiehtova ja kiinnostava kuvateos, aikamatka, joka on merkityksellinen nykyajan katsojille. Inkisen avaamaa maailmaa tarkastelee ja taustoittaa teoksessa taidehistorian ja sukupuolen tutkimuksen dosentti FT Harri Kalha: ”Juha-Pekka Inkinen on tehnyt satunnaisista 1900-luvun alun kuvalöydöistä riemastuttavia kollaaseja. Hän on ottanut talteen orpoja kuvia ja kertojaa vaille jääneitä tarinoita. Joskus sanoma tyytyy olemaan kepeä vitsi, joskus se haluaa olla painava kannanotto. Toisinaan historia villiintyy.” ”Nämä kurkistusikkunat menneisyyteen kertovat heräävästä Suomesta, tuosta oudosta maasta. Samalla ne kertovat myös meistä itsestämme enemmän kuin moni tuhti tietokirja konsanaan. Historia koostuu kuvista, ei kertomuksista.”