Muodon ylenpalttisuus leimaa Ullamaija Hännisen kuvia kuihtuvien, kuolevien ja kuolleiden kukkien kerrostuessa koristeellisiksi kudelmaksi. Loputtomat värisävyt, valon ja varjojen päättymän vuorovaikutus kietoutuvat häikäiseväksi ja yltäkylläiseksi barokin hehkuksi. ”Ennen niin uljaana kukoistaneet orgaaniset olennot joutuvat vähitellen luovuttamaan voimansa ja luomaan sijaa tulevalle”, Leena Kuumola kirjoittaa johdantotekstissään.