Antti Arnkilin neljäs esseekirja käsittelee planeetan kestävyyden rajoja, energiaa, ylikulutusta ja meneillään olevaa monikriisiä.

Rajallisella pallolla on eletty niin kuin rajoja ei olisi, ja sillä on monenlaisia seurauksia. Vauraissa osissa maailmaa totuttiin siihen, että ongelmat voi ratkaista energian ja luonnonvarojen käyttöä lisäämällä ja
kompleksisuutta kasvattamalla, mutta mitä sitten kun ratkaisut muuttuvat ongelmiksi? Jatkuvalle kasvulle pohjaava elämänmuoto ostettiin historiallisella pikavipillä, jonka eräpäivä on koittanut.

Kirjan teksteissä pohditaan rajallisuutta, fossiiliriippuvuutta, tuhlausta, luontokatoa, romahduksia, aktivismia ja toivoa. Vapaamuotoiset ja ajankohtaiset esseet ammentavat asiaproosasta, kaunokirjallisuudesta, populaarikulttuurista ja uutisten hämmentävästä virrasta.