Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja Matti Virkkunen (1908-1980) sai julkisuudessa useita kutsumanimiä. Monet olettivat, että hänen yhteiskunnallinen rahaan perustuva valtansa ulottui sotien jälkeisessä Suomessa kaikkialle: talouselämästä säätiöihin ja politiikasta tiedemaailmaan. Arvostelijoilleen hän edusti savuverhon takaa toimivaa kaikkivoipaista kulissimiestä.

Virkkusen värikäs työura alkoi diplomaattina Lontoossa, jossa hän järjesteli aseistusta talvisotaa käyvälle Suomelle. Sotien jälkeen Virkkunen avasi kauppasuhteita länteen. Ulkoministeriöstä hän siirtyi KOP:hen, jonka pääjohtajaksi hänet valittiin vain 39-vuotiaana. Pankkiuran rinnalla Virkkunen vaikutti kommunismin vastaisissa organisaatioissa puolustaen määrätietoisesti demokratiaa ja vapaata markkinataloutta. Vasemmistossa hänet nähtiin sysimustana äärioikeistolaisena änkyränä, edistyksen jarrumiehenä.

Dosentti Marko Paavilaisen teos Suomalaisen elämänmuodon puolustaja tarkastelee Virkkusen yhteiskunnallista ajattelua ja toimintaa, joka huipentui Urho Kekkosen haastamiseen presidentinvaaleissa 1968. Virkkusen mielestä maa tarvitsi hänenlaisensa presidentin, joka puolustaisi suomalaista elämänmuotoa keskellä vaarallista yhteiskunnallista murrosta.