Laitapuolen kulkija löytyy menehtyneenä tien varresta. Jäljet viittaavat muuhunkin kuin yliajoon. Juuri Turun rikospoliisista viran saanut kolmikymppinen komisario Anne Sirkiä saa tapauksen pöydälleen. Kuulusteluissa ihmisten reaktioita itsevarmasti lukeva komisario Sirkiä on ihmissuhderintamalla heikommilla jäillä. Hän ei ole hakeutunut vakavampiin suhteisiin sen jälkeen, kun erosi avopuolisostaan joitakin vuosia sitten. Sirkiä ei luokittele itseään tunneihmiseksi, mutta vanhan tuttavan yllättävä tapaaminen alkaa luoda odotuksia. Tutkinnassa on myös Turun Sanomien politiikan toimittajaan liittyvä uhkailujuttu. Pisteliäänä nuuskijana tunnettu pitkän linjan journalisti ei käsittele politiikan tai talouselämän eliittiä kirjoituksissaan silkkihansikkain, eikä kaikkia lainkaan miellytä joutua terävien kirjoitusten keskiöön. Toimitukseen lähetetyssä viestissä varoitetaan: ”Paattisten metsissä on paljon sopivia puita kaulakeinua varten.” Viimeisimpänä uhkauksena toimittajalle on tullut kirjepostissa luoti. Löytyykö kaupungin isokenkäisten joukosta joku riittävän katkeroitunut henkilö, joka olisi uhkapostin takana? Miten ilmeisen suunnitelmallinen ampumistapaus ja autopommin räjähdys Stålarminkadun lähistöllä kytkeytyvät aiempiin tutkinnassa oleviin rikoksiin? Liittyvätkö yksittäiset tapaukset samaan isoon vyyhtiin? Komisario Anne Sirkiän ammattitaito, itseluottamus ja asema uutena työyhteisön jäsenenä pannaan kovaan testiin.