On sanottu, että 99 prosenttia moottoripyöräilijöistä on lainkuuliaisia kansalaisia. Minä kuulun vieläkin siihen yhteen prosenttiin. Kesällä 2009 Jari Eklund matkusti kansainväliseen rokkaritapahtumaan Italiaan. Kesken juhlavalmistelujen vuoristohotellissa räjähti pommi. Kohteena oli Rockers Klan, johon Jarikin kuului. Vain kaksi vuotta aiemmin Eklund oli jättänyt taakseen rikolliseksi leimatun moottoripyöräjengin, koska ei löytänyt sieltä etsimäänsä. Miten tässä näin oli päässyt käymään, että taas oltiin sodan partaalla? Loppukesästä 2007 Eklund oli pudonnut tyhjän päälle. Koko aikuisikänsä hän oli näyttänyt keskisormea keskiluokkaiselle yhteiskunnalle, katsellut sitä lasin läpi vastakulttuurin puolelta. Nyt hän oli ihmisten keskellä yksin ja haki paikkaansa kuoleman seuratessa kannoilla. Matkallaan Eklund ajoi ratakireäksi viritetyllä Triumph Speedmasterilla, vanhoilla jenkkiautoilla ja lopulta Italiassa cafe-raceriksi rakennetulla Moto-Guzzilla. Hän ajelehti Suomen ja Ruotsin välillä, etsi omaa heimoaan rokkarien ja raggarien parista, kokeili valokuvauksen opiskelua, ammattikuvaajan työtä ja kiinteistökeinottelua. Tutustui kansainväliseen hippiyhteisöön, romaneihin ja ardenninhevosiin. Koko ajan rinnalla kulki yhteys Italiaan, ja se johti lopulta Rockers Klanin päällystöön. Vuotta myöhemmin Eklund löysi itsensä kansainvälisen äärioikeistoporukan paholaisen retriitistä opettelemassa hiljentymistä ja terrorismitaitoja. Kolmessa vuodessa Eklund ehti kokea enemmän kuin kolme keskivertokansalaista elinikänään. Mihin Eklund päätyi? Löytyikö oikea tie? Tapani Bagge ja Jari Eklund ovat aiemmin julkaisseet yhdessä kirjat Prosenttimies – Bikerin tarina (2022) sekä Teddy, Aikka ja Alpo – Alpo Hakalan musiikki ja elämä 1957–2021 (2023). Niiden lisäksi Bagge tunnetaan dekkareistaan.