Suomen kielen kehittäminen eurooppalaiseksi kulttuurikieleksi oli 1800-luvun keskeinen kansallinen projekti. Sen onnistumiseksi oli keksittävä valtava määrä uusia sanoja, joita julkaistiin sanakirjoissa, tieto- ja oppikirjoissa, lehdissä ja sanakilpailuissa. Vain murto-osa sanaehdotuksista vakiintui, ja moni onnistunutkin ehdotus unohtui. Kalevi Koukkunen on kaivanut esiin keskeiset unohdettujen sanojen lähteet. Vanhimpiin kuuluva ja laajin lähde on Elias Lönnrotin Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja, joka on odottanut sanastamistaan 150 vuotta. Uudissanojen keksimistarve ei tietenkään tähän päättynyt. Kun yhteiskunta muuttuu, syntyy jatkuva tarve löytää luonteva suomenkielinen vastine uusille asioille. Kalevi Koukkusen sanakirjan muotoon kokoama teos avaa kiehtovan näkymän suomen kielen kehitykseen ja samalla Suomen historiaan. Esimerkiksi ensimmäiset balettiesitykset olivat hyppynäytelmiä, balettitanssijat notkistelijoita ja autot hyrysysyjä. Kun maatalous alkoi koneellistua, tarvittiin sana peltoja kyntävälle kulkuneuvolle: peltoveturi.