Bhagavad-gitaa pidetään maailmankirjallisuuden merkkiteoksena. Se muodostaa historiallisesti Etelä-Aasian tunnetuimman ja rakastetuimman eepoksen, Mahabharatan, filosofisen ytimen. Se tekee synteesin upanisadien opetuksista, ja nousee näin vedantan eri koulukuntien avaintekstiksi. Bhagavad-gita luo myös katsauksen sankhya-filosofiaan, johon se tuo mukaan teologisen näkökulman. Lisäksi se esittelee mitä erilaisimpia lähestymistapoja joogaan. Bhagavad-gitan mukaan ihmiselämän tyypilliset haasteet ja paineet ovat joogan testejä – parhaita tilanteita, joissa omaa oivallustaan voi koetella ja vahvistaa. Se tuo joogan, sisäisen rauhan etsinnän, ja elämän syvimmät arvot keskelle arkea, elämän kriiseihin, joissa vastuun ottaminen edustaa joogan täydellistymää. Bhagavad-gita käsittelee joogaa ihmiselämän kaikilla alueilla, ei vain joogamatolla, meditaatioalustalla, tai henkisellä retriitillä. Joogan on tarkoitus olla koko elämän kattava orientaatio, lakkaamaton harjoitus jota voi toteuttaa omista lähtökohdista. Tällaisen joogan ymmärtäminen vaatii lukijaa luopumaan ajatuksesta, jossa jooga tarkoittaa ensisijaisesti asana- tai hengitysharjoitusta. Bhagavad-gitan opetukset eivät edusta kulmausta, vaan tähtäävät elämän keskiöön. Ne asettavat vastatusten ihmisen alemman ja itsekeskeisen puolen ja ylemmän, ihanteita ja hyvyyttä tavoittelevan puolen. Näiden kahden välinen kamppailu käydään omassa sydämessä, ihmisyyden taistelukentällä, joka on jokaiselle tuttu. Bhagavad-gita tarjoaa ainutlaatuisen kokoelman ohjeita ja näkökulmia tämän sisäisen kamppailun voittamiseen.