Toisen maailmansodan loputtua vuonna 1945 Hermann Göring ja 51 muuta korkea-arvoista natsiupseeria kuljetettiin amerikkalaisten järjestämään pidätyskeskukseen Luxemburgiin.

Varmistaakseen, että vangit olisivat kunnossa Nürnbergin oikeudenkäyntejä varten, lähetettiin Yhdysvaltain armeijan psykiatri, kapteeni Wilhelm Kelley valvomaan vankien psyykkistä tilaa.

Kelley uskoi saaneensa elämänsä tilaisuuden tehdä psykiatrian historiaa. Hän halusi selvittää millaiset psyykkiset ominaisuudet saavat ihmisen tekemään hirmutöitä. Johtavia natseja tutkimalla hän uskoi löytävänsä näitä yhdistävän persoonallisuuden piirteen, joka selittäisi käsittämättömät julmuudet.
Kelleyn kunnianhimoinen tutkimus ei tuottanut hänen odottamiaan tuloksia. Pahuutta selittävää ”natsi-ominaisuutta” ei löytynyt. Sen sijaan Kelley huomasi istuntojen edetessä ymmärtävänsä ja arvostavansa vankejaan yhä enemmän. Erityisesti Hermann Göringiä.

Pahuuden henkilöitymä osoittautui vaarallisen kiehtovaksi. Psykiatrin mieli murtui peruuttamattomasti.

Jack El-Hain ajatuksia herättävä teos perustuu William Kelleyn muistiinpanoihin ja potilaskertomuksiin.