Ranskalainen kirjailija Nathalie Sarraute (1900-1999) uudisti tietoisuudenkuvauksen 1900-luvun kaunokirjallisuudessa. Läpi tuotantonsa hän tutki ”tropismeja”, mikroskooppisia ja vaistonvaraisia mielenliikkeitä, jotka jäävät tajunnan katvealueille. Joukkohurmos, määrittelemätön ahdistuksen tunne ja kalvava epäily ovat perusesimerkkejä Sarrauten tuotannossa toistuvista tropismeista. Kirjailija kohdisti katseensa väkivallan mekanismeihin, jotka arkinen kommunikaatio kätkee alleen. Väitöskirjassaan Mielen reunoilla, merkityksen kynnyksellä Laura Lindstedt porautuu kaunokirjallisten tropismien mysteeriin. Onko kyse vertauskuvasta, kirjallisesta tyylistä vai aiheen rajauksesta? Löytyykö tropismeille neurologista perustaa? Onko käsite käyttökelpoinen myös muiden kuin Sarrauten teosten analyysissä? Tutkimus esittelee kattavasti Sarrauten tuotantoa ja johdattaa lukijan toisen maailmansodan jälkeiseen ranskalaiseen kirjallisuuskeskusteluun. Teos on myös matka ranskan kieleen, jonka erityispiirteitä Sarraute hyödyntää niin filosofisesti kuin huumorinkin keinoin.