Puuttuva sana sisältää viisi teosta Samuel Beckettin elämän viimeiseltä vuosikymmeneltä. Lyhyitä, itsenäisiä tekstejä yhdistää ainakin Beckettin vuosikymmenestä toiseen yhä ankarammaksi muuttunut kieli, ja niiden loppumaton uudelleenlukeminen ja -tulkitseminen; yksi lukija löytää Shakespearen, toinen Danten, kolmas Beckettin aiemmat teokset tai hänen oman elämänsä vaiheita, ja niin edelleen. Caj Westerbergin upeasti kääntämät neljä proosateosta ja yksi runo ovat kuin kysymyksiä aiheista vaikeimmista: kielestä, etiikasta, olemassaolosta ja sen mielettömyydestä, josta huolimatta on syytä ”Yrittää taas. Epäonnistua taas. Epäonnistua paremmin.” Tällainen kulku ”pahinta päin” on yksi arvokkaimmista asioista, mitä kirjallisuus voi tehdä, eikä kukaan ennen tai jälkeen Samuel Beckettin ole siihen samalla tavalla kyennyt. Ohoi!