Omena on oleva ja oma asia, mikä voisi olla sen luonnollisempaa? Tervetuloa matkalle, joka johtaa valosta pimeään, siis kohti todellisuutta. Sieviin laatikoihin järjestämätöntä todellisuutta, todellisuutta sellaisenaan, vailla erotteluja, vailla kirkasta järkeä. Matkalla pimeään olisi luovuttava käsitteistä, myös pimeyden käsitteestä. Se ei ole helppoa; kaikesta olisi luovuttava, mutta miten luopua omasta rakastetusta, keskipäivän kirkkaasta valosta ja herkullisesta omenasta, kaikista samalla tavalla? Ja rakastaa uudella tavalla kaikkea, myös mökäävää naapuria elukoineen? Matti Kangaskosken teos Johdatus pimeään on vakavaa ajattelua pois ajattelusta, järjestämistä järjestämisen rajalle saakka. Sen tyyli vaihtelee aksiomaattisesta päättelystä proosaan ja runonkin keinoihin. Pimeä ei ole synkkää, vaan ylitsetulvivaa rakkautta, käsittämätöntä iloa.