Luonnossa käveleminen aistit avoinna uudelle tai oudolle on alkuehto maaston jäsentymiselle. Tämän prosessin käynnistyttyä vähitellen käsittämisessä tapahtuu syvenemistä. Ihmisten lähtökohtien erilaisuus aiheuttaa sen, että monilla menee vuosia ja monet eivät saa koskaan otetta maaston moninaisuudesta. Kauniiden kesäkelien vallitessa ja vuokramökissä yöpyen maasto avautuu kapeasta näkökulmasta. Maaston nisäkkäät ja linnut eivät ole tyhmiä. Tämän seikan ymmärtämisestä tulee itse asiassa ehto maaston tapahtumisien käsittämiselle. Ihminen liikkeillään, toiminnallaan ja teoillaan voi luoda huomaamattaan perustaa luontevien vuorovaikutussuhteiden rakentumiselle. Näin käydessä pitkäikäiset linnut ja nisäkkäät alkavat vihjailla "sopimusta". Niistä ei ole mukavaa piiloutua, keskeyttää ruuanhankintaa tai lepäämistä. Siksi nämä haluavat luontevia suhteita. Luottamus on ansaittava. Toisinaan siihen menee pari kuukautta, toisinaan se vaatii vuosia. Aikamäärä riippuu ihmisestä itsestään. Ihmisen tulee kasvaa linnun tai nisäkkään ymmärtämisessä. Näin toteutuessa arvaamattomuus vaihtuu tuttuudeksi. Silloin luonteva yhdessä oleminen samalla alueella mahdollistuu. Toivon, että tekstini antaa näkökulmia ja vihjeitä niin maaston jäsentymiselle kuin luontevalle yhdessäololle maaston tapahtumissa. Toivon, että ymmärrys syrjäyttää ylimääräistä touhuamista. Pohtimisen iloa.