”Järki tulee aina jälkijunassa sanoo venäläinenkin. Nyt voin vain haaveilla menneisyydestä. Jos isä ei olisi niin kovasti pelännyt vankilaa ja olisi suostunut pari vuotta olemaan suomalaisessa vankilassa, olisimme koko perhe säästynyt...” Tuomistojen perhe kuului niihin suomalaisiin, jotka loikkasivat 1930-luvulla Neuvostoliittoon. Perheen elämä oli Kemissä pääasiassa hyvää, olihan isä Heikki Tuomisto Kemissä toimineen Työväen Virvoitusjuomatehtaan toimitusjohtaja, mutta hänelle poliittisen toiminnan takia määrätty vankeustuomio ahdisti mieltä niin paljon, että hän lähti Neuvosto-Karjalaa rakentamaan - monen muun kemiläisen kanssa. Perässä tulivat vaimo Jenny ja tyttäret Helvi ja Terttu. Jenny Tuomisto oli ”alkukemiläistä” sukua, hänen sisarensa oli kansanedustaja Hilda Herrala ja isänsä kalastaja ja talonomistaja Juho Herrala. Tuomiston perheen vanhemmat kuolivat maailmansodan aikana evakkomatkalla, ja tyttäret jäivät neuvostomaahan omilleen. Helvistä tuli opettaja ja Tertusta tutkija, paleontologi, ja tutkijantyö vei hänet lopulta Tyynen meren rannalle Vladivostokiin, jossa hän avioitui ja perusti perheen. Eläkepäivänään Terttu Tuomisto palasi pysyvästi Suomeen. Tämä kirja on koottu Terttu Tuomiston omaelämäkerrallisista muistiinpanoista. Tekijä kertoo lapsuudestaan 1920-30-lukujen Kemissä, perheestään, muutosta Neuvosto-Karjalaan ja elämästä ja kohtaloista siellä. Kirja tarjoaa myös erittäin mielenkiintoisen kuvauksen sodanjälkeisen Neuvostoliiton oloista ja elämästä. Akateemisen koulutuksenkin saanut tutkija joutui usein kohtaamaan neuvostoarjen harmaita puolia. Yhteyksiä sukulaisiin Suomessa yritettiin pitää, ja ajan myötä se tuli helpommaksi. Ensimmäinen vierailu Suomessa ja Kemissä 1979 oli elämys molemmin puolin, vaikka monesta asiasta piti vielä vaieta.