Elias on tosipohjainen romaani, joka paljastaa Lönnrotin elämää kajaanilaisten parissa, kuvaa hänen suunnatonta työmääräänsä ja yksityiskohtia hänen uskomattomilta runonkeruumatkoiltaan. Kun Elias Lönnrot saapui tammikuussa 1833 Kajaanin piirilääkäriksi, riehui koko Kainuussa nälänhädän lisäksi karmea kulkutautiepidemia. Nuori lääkäri yritti parhaansa mukaan taltuttaa taudin leviämistä, mutta sairastui itsekin. Toivuttuaan Elias pääsi tutustumaan Kajaanin ja Paltamon herrasväkeen. Iloisia kortti-iltoja pidettiin totilaseja kilistellen milloin pappilassa milloin viskaalin salissa. Tanssiaisissa lääkäri tapasi neitosiakin, mutta sitä oikeaa ei löytynyt. Elias oli jo ennen Kajaaniin tuloaan kerännyt kansanrunoja. Nyt hän teki useita matkoja ja taivalsi satoja kilometrejä Vienan Karjalan kylissä ja laulatti vanhoja runon taitajia. Näistä palasista hän kokosi Vanhan Kalevalan. Huikeita seikkailuretkiä olivat matkat Kuolaan ja vuoden kestävä matka Jäämeren rantamille ja sieltä Laatokan Karjalaan. Vuosien ahertamisen jälkeen Elias toteutti unelmansa ja työsti sanakirjan, kokosi kirjaksi arvoituksia ja sananlaskuja sekä synnytti vuonna 1849 nykyisen Kalevalan. Tohtori yllätti kajaanilaiset vihdoin avioitumalla. Nuori vaimo oli tehokas, ja iso talo rakennettiin kaupungin parhaalle paikalle. Uudessa kodissa koettiin pian sekä isoja iloja että suuria suruja. Elämä kuitenkin jatkui siellä, kunnes Elias houkuteltiin Helsingin yliopiston professorin virkaan. Pari vuosikymmentä Kajaanin piirilääkärinä päättyi, mutta työ suomen kielen ja kirjallisuuden kehittäjänä jatkui.