Huhtikuussa 1900 juuri yhdeksän vuotta täyttänyt Liedon Ankan kylässä asuva Jalmari Edvard Grönholm joutui kauhean pelon ja ahdistuksen valtaan. Hänet aiottiin lähettää kesäksi karjapaimeneksi kolmen kilometrin päähän asumattomaan Väljän korpeen. Jalmarin kotikylässä kouluja käymättömät aikuisetkin elivät vielä kummitusten ja noitien pelossa, joita Väljän korpimaat suorastaan kuhisivat, samoin siellä huhuttiin olevan susia.. Kun muuta mahdollisuutta ei ollut, Jalmari lähti kotoaan 1. toukokuuta 1900 kertomatta isälleen ja äitipuolelleen asiasta mitään. Kädessään Jalmarilla oli pieni pärekori, johon hän oli kerännyt 16 kappaletta kylän kanojen metsään munimia munia, ja taskussa oli 20 markkaa kylän kievarissa ansaitsemiaan laulurahoja. Päämääränä oli 17 kilometrin päässä sijaitseva Turku, ja siellä asuvat mummo ja kaksi tätiä. Hän lähti matkaan päättäen vakaasti, ettei ikinä palaisi Ankan kylään. Hän sai jäädä Turkuun kesän, syksyn ja seuraavan talven ajaksi. Jalmari tutustui ja ihastui Turussa naapuritalossa asuvaan, pari vuotta vanhempaan Klaaraan, joka kävi toista vuotta kansakoulua. Tädit ja mummo ohjeistivat Jalmarin isää ja äitipuolta, että pojan on mentävä syksyllä 1901 Liedon kansakouluun. Sinne Jalmari sitten suunnisti, ja suoritti kansakoulun kolmen vuoden ennätysajassa ja priimuksena sekä sukunsa ensimmäisenä. Siitä alkoi Jalmarin elinikäinen seikkailu filosofian valtakunnassa. Paimenpojasta Turun yliopiston filosofian professoriksi nousseen Jalmari Edvard Salomaan (1891-1960) tie akateemiseen maailmaan oli pienoinen ihme aikana, jolloin useimmat professorit olivat lähtöisin ylempiin sosiaaliluokkiin kuuluvista varakkaista perheistä. Arthur Schopenhauerin filosofia muodosti Salomaalle filosofian pääväylän. Jo hänen väitöskirjansa aiheena oli kahden 1800-luvun loppupuoliskon elämänfilosofisen pessimistin Schopenhauerin ja Eduard von Hartmannin filosofia. Schopenhauer ja Nietzsche eivät jättäneet Salomaata rauhaan. Hän julkaisi 26 vuotta väitöskirjansa jälkeen Schopenhauerin elämäkerran sekä pienoiselämäkerran Nietzschestä. Tässä seurassa Salomaan vuonna 1942 ilmestynyt J. V. Snellmanin elämäkerta tuntuu hieman hämmästyttävältä. Mitkä voisivat olla Schopenhaueria, Nietzscheä ja Snellmania yhdistäviä tekijöitä? Löytyykö heiltä niin sanottua ”suurta yhteistä linjaa”? Miten muut hänen käsittelemänsä filosofiat suhteutuivat tähän Salomaan pääväylän filosofiaan? Miltä niiden jättämä jälki näyttäytyy tämän päivän valossa tarkasteltuna?