Teoksen aiheena on purjehdusmatka, jonka kirjailija Guy de Maupassant teki Bel-ami -nimisellä veneellään Ranskan Rivieralla huhtikuussa 1887. Riviera alkoi noihin aikoihin saada suosiota lomakohteena, ja huviloita rakennettiin pitkin rannikkoa. Cannes ja Nizza olivat jo seurapiirien kesäisiä kokoontumispaikkoja, mutta maaseudulla asuttiin vielä vanhaan tapaan, ja Maupassant kohtaakin rantautuessaan mäntymetsiä, luostarien raunioita ja jopa maalaishäät. Kertomus rakentuu Maupassantin päiväkirjamerkinnöistä, jotka kertovat tunnelmista ja vaikutelmista, tapahtumista ja henkilöistä. Vaikka teos on rakennettu päiväkirjamuotoon, ja tekijä esipuheessaan korostaa merkintöjensä autenttisuutta, se kuitenkin koostuu kolmen Välimeren purjehduksen aikana tehdyistä muistiinpanoista, jotka Maupassant yhdisti yhdeksi - kuvitelluksi - kertomukseksi. ”En nähnyt muuta kuin vettä, auringon, pilviä ja kallioita, - en voi kertoa muusta, - ja ajatukseni olivat enemmän kuin ei mitään, sellaisia, jotka aallokko ja veneen keinunta ja yksinolo kehittävät.” Maupassant kirjoittaa esipuheessaan yksinolosta, mutta sekään ei ollut aivan täydellistä, sillä hänellä oli kaksi ammattimiestä mukanaan. He hoitivat veneen kuljettamisen ja laittoivat ruuan. Maupassantin tehtäväksi jäi käskyttäminen - ja purjehduksesta nauttiminen, päiväkirjan pito sekä itsetutkiskelu. Kirjassa ei ole suolalta maistuvaa tarinointia tarinaa tai suurta seikkailua mutta on yhtä kaikki kiinnostava kuvaus ajalta, jolloin huvipurjehdus teki vasta tuloaan. Se myös poikkeaa tuon ajan tyypillisistä purjehduskertomuksista, jotka usein muistuttivat laajennettuja lokikirjoja. Maupassant oli innokas veneilijä ja ensimmäisiä tunnettuja soudun harrastajia Ranskassa. Hän tunsi Rivieran vedet hyvin, sillä hän vietti kesiään Cannesin seuduilla purjehtien vuodesta 1884 aina vuoteen 1891. Bel-ami, Maupassantin toinen vene, oli 11 metriä pitkä ja 9,5 tonnia painava jooli. Tätä ennen hänellä oli ollut Louisette-niminen vene. Maupassant sai kirjoittamisen oppinsa mm. Flaubertilta ja hänet tunnetaan ennen muuta novelleistaan. Ensimmäinen menestystarina oli Rasvapallo (Boule de suif , 1880), ja sen suosion ansiosta Maupassant luopui virkatoimestaan ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Maupassant oli nopea kirjoittaja; kymmenen vuoden aikana (1880-90) hän julkaisi kuusi romaania, melkein 300 kertomusta, kolme matkakirjaa ja useita lehtiartikkeleita. Hän kuoli syfilikseen vuonna 1893.