Judith Schalanskyn Kadotettujen katalogi käsittelee maapallolta kadonneita asioita. Esseen ja fiktion välimaastossa liikkuva teos koostuu kahdestatoista luvusta, joista kukin on omistettu yksittäiselle kadonneelle. Menetettyjen listalle kuuluvat muun muassa sukupuuttoon kuollut kaspiantiikeri, uponnut Tuanakin saari, kadonneet Sapfon runot ja Murnaun mykkäelokuva. Teoksessa kuvataan häviämistä ja menetyksiä eri muodoissaan, muistamista ja unohtamista, tuhovoimaa ja säilytysviettiä. Olennainen käsite on raunio, utooppinen paikka, jossa menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat. Raunio on myös eräänlainen kirjallisuuden metafora, tila, jossa kuolleet puhuvat ja ajallisuuden rajat kumoutuvat.