Kuvien kirja (Das Buch der Bilder) heijastaa Rainer Maria Rilken kehitystä runoilijana hänen varhaistuotannostaan aina Uusien runojen (Neue Gedichte) ilmestymisen vuoteen 1907 saakka. Hänessä oli herännyt kaipuu nähdä esineiden, luomusten sieluun, ja niin hän kehitti edelleen ajatustaan esineiden muuntamisesta taiteeksi, näkyvän muuntamisesta näkymättömäksi. Vaikka Rilke toteutti esinerunouttaan varsinaisesti vasta Pariisissa, etenkin keskimmäisen luomiskautensa (1902-1910) myöhemmissä teoksissa, esinerunous on silti jo vahvasti läsnä myös Kuvien kirjassa, hänen taiteilijatiensä siirtymäteoksessa. Kuvien kirjan runoissa Rilke kaivautuu maisemakokemuksiin, lapsuusmuistoihin, vanhoihin legendoihin ja kaupunkien näkymättömiin hahmoihin, syrjittyihin. Rilken kuvien ja maisemien hienonhienot muutokset, maan ihmeiden hiukkastason siirtymät, antavat kirjalle kestävää merkitystä. Teos sisältää myös suomentaja Arja Meskin laajan kommentaarin, joka taustoittaa runojen syntyhistoriaa, tulkintatraditiota ja Rilken arkkiteemojen kypsymistä luomiskaudesta toiseen.