Satu Erran esikoisrunoteos Hetkenä minä on kevyenraskas puheenvuoro epätäydellisyyden puolesta. Se tarkastelee vuorovaikutusta, identiteettejä sekä subjektiivisuutta ja kysyy, mikä minuudessa on pysyvää ja tunnistettavaa ja mikä taas muuttuvaa ja haihtuvaa. Teos koostuu tekstimaisemista, joita runojen puhuja katsoo ja joista se etsii paikkaansa. Yksilön minuus rakentuu ja sitä rakennetaan, mutta runot asettuvat kuitenkin vastustamaan minuutta projektina, jossa ihmisen tavoitteena on koulia ja terapoida itsestään itsevarma ja mieleltään terve yksilö, kaikissa tilanteissa toimintakykyinen kelpo kansalainen. Hetkenä minä on yritys kirjoittaa klovnin tavoin, kontaktiin pyrkien ja omaa naurettavuuttaan vilpittömästi ihmetellen. Se tarkastelee ihmisen keskeneräisyyttä lempeästi ja ehdottaa, ettei runouskaan lopulta ole vakavaa.