J. H. Erkon kirjoituskilpailussa palkitun Lauri Hein esikoisteos pohtii luontoa, ihmistä ja aikaa: aikaa ennen meitä, meidän aikaamme ja aikaa meidän jälkeemme. Ajan kartoittamattomuutta kuvastaen Paperi - lalivit loppuu alusta, alkaa keskeltä, jää kesken ja palaa itseensä. Teoksen huomio tarkentuu universumitasolta yksittäiseen ihmiseen ja takaisin. Maailma tarkkailee itseään sekä teleskoopilla että mikroskoopilla. Hyväntuulisten runojen kieli on yhtä lailla kokeilevaa ja säännösteltyä kuin leikkisääkin.