|
Toivon että hän laittaisi käden olkapäälleni.
Kaksi kättä, eikö toinen riittäisi minulle. Marko Järvikallaksen uuden novellikokoelman ihmiset kohtaavat toistuvasti mysteerin, selittämättömän, hetken jolloin kaikki väistämättä muuttuu. He ovat nuoria, aikuisia, keski-ikäisiä, vanhuksia, miehiä ja naisia tilanteessa jossa todellisuudesta on vaikea enää saada otetta. Sano jotakin kaunista kertoo epävarmuudesta modernissa luokkayhteiskunnassa ja ihmisistä, joiden identiteetti on häilyvä ja liikkeessä. |