Kolkka on fantasmaattinen, filosofinen ja feministinen romaani, joka yhdistää poeettisen ja poliittisen. Se on matkakertomus, ajan metafora ja valkoista itsekritiikkiä. ”Aavikkoa siivilöivät kaipauksen ja tulevien aikojen ötökät.” Teoksen alussa saavutaan maahan, jota ei ole. Tämä maa, Nepnepiirinep, Misty Cissy, minä, reportteri ja Vuoristo-Metodi-saaret kysyvät, miten nimittää maastoa dystopian ja utopian tuolla puolen; mihin identiteetti osoittaa. ”Nuole tyynykarkkia kitalaen hevonen.” Aivan kaikki on sekoitettu sinua varten.