Hans von Luck oli paitsi ammattisotilas myös tarkkasilmäinen havainnoitsija sekä taitava kirjoittaja. Sukunsa perinteitä noudattaen hän lähti sotilasuralle ja liittyi panssarijoukkoihin varhaisessa vaiheessa. Hän palveli epäsovinnaisen, mutta vaativan Erwin Rommelin alaisuudessa. Von Luck taisteli ensin Puolassa ja oli kärjessä salamasodan pyyhkäistessä Alankomaiden ja Ranskan halki. Vuonna 1941 Hitler käänsi katseensa itään. Hyökkäys Neuvostoliittoon alkoi ja von Luck osallistui Operaatio Barbarossaan edeten Moskovan porteille, kunnes vuodenvaihteen jälkeen sai käskyn siirtyä Afrikan rintamalle. Von Luck palveli Afrika Korpsissa jälleen Rommelin alaisuudessa. Kirjassaan hän kuvailee aavikolla käytyä ritarillista sodankäyntiä länsiliittoutuneita vastaan. Panssaripataljoonan komentajana hän kärsi tappion ensimmäistä kertaa, kun akselivaltojen armeijat kukistettiin. Hans von Luck siirrettiin kotimaahan johtajareserviin ennen komennusta Normandiaan. Siellä hänen yksikkönsä oli eräs ensimmäisistä viholliskosketuksen saaneista ja hän yritti turhaan vakuuttaa ylemmät portaat maihinnousun alkamisesta. Sodan lopussa von Luck jäi itärintaman epätoivoisissa taisteluissa puna-armeijan sotavangiksi. Hän vietti viisi raskasta vuotta pakkotyössä vankileirillä kaukana Neuvostoliitossa. Sodan jälkeen hän ystävystyi monien entisten vihollistensa kanssa ja esitelmöi usein taistelukokemuksistaan.