Talvisodan alussa vasta paperilla ollut Lentolaivue 42 sai pommikoneensa viimein 26. helmikuuta 1940. Vain viikon koulutuksen jälkeen laivue lähetettiin torjumaan Viipurinlahdella jäitse suomalaisten selustaan pyrkiviä vihollisjoukkoja. Jatkosodan alkuviikkoina yksikkö suoritti useita onnistuneita laivuepommituksia vihollisen ryhmityksiä ja kalustoa vastaan Laatokan tuntumassa. Jo kuukauden sotatoimien jälkeen tappiot ja lento-onnettomuudet olivat kuluttaneet kaluston vain muutamaan kunnossa olevaan Blenheimiin. Tilanne korjautui osittain vasta helmikuussa 1943, kun Lentolaivue 44 siirtyi Junkers-kalustoon luovuttaen jo talvisodassa olleet Blenheiminsä Lentolaivue 42:lle. Täyteen vahvuuteen (18 konetta) laivue pääsi saman vuoden lopulla, kun lentokonetehtaalta oli valmistunut 30 koneen sarja. Kesän 1944 suurhyökkäyksen torjuntaan Pommituslentolaivue 42 osallistui tehokkaasti lentäen reilusti enemmän sotalentoja kuin muut pommituslaivueet. Useilla laivuepommituksilla saatiin näyttäviä tuloksia aikaan. Ainoa ongelma oli Blenheimin vaatimaton pommikuorma. Kolme vuotta sodan päättymisen jälkeen pommikoneet poistettiin käytöstä Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti. Samalla laivueen seuraaja PLeLv 41 muunnettiin vielä hävittäjälaivueeksi, joka lensi Mersuilla neljä vuotta.