ME SANKARIT kertoo suomalaisten vapaajoukkojen aseellisesta toiminnasta rajantakaisessa Karjalassa loppuvuodesta 1921 osana Neuvosto-Venäjällä riehuvaa sisällissotaa. Romaani kuvaa nopean luisun kirkasotsaisesta aatesoturiudesta epäilyksen kautta kaiken Suur-Suomi-hapatuksen kieltävään pettymykseen: sukukansojen vapauttamiseksi luultu hanke paljastuu vaaralliseksi seikkailuksi ja oikeuttamattomaksi väkivallaksi. Pasifistinen teos on sujuvaa modernia proosaa. ME SANKARIT järkytti monia kansalliskonservatiivisissa ja äärioikeistolaisissa piireissä sekä vanhoillisessa suomalaisessa julkisuudessa osoittaessaan niin sanottujen "heimosotaretkien" luonteen ja kiihkokansallisen yllytyksen vaarat 10--15 vuotta ennen kuin ne yleisemmin tiedostettiin tai tunnustettiin.