Pahalla on yhtä monta nimeä kuin olomuotoakin. Voimme pukea sen sanoiksi puhumalla saatanasta, pirusta, paholaisesta tai perkeleestä. Paholaiselle ei ole vieras helvetin ruhtinaan viitta, muttei myöskään jäniksen nahka tai avaruusolion asu. Sielunvihollinen on väijynyt syntistä mieltä jo vuosisatojen ajan.

Nimet ja naamiot vaihtuvat, mutta merkitys säilyy: ”Niin kuin yhteinen uskontunnustus, myös yliluonnolliset olennot voidaan käsittää suurten ja pienten ihmisryhmien identiteetin ilmentäjiksi”, kirjoittaa virolainen Ülo Valk esipuheessaan. Hän tarttuu pelättyä olentoa sarvista ja selvittää kiehtovassa tutkimuksessaan, millaisia uskomuksia kansanperinteen rikkaimpaan ja arvoituksellisimpaan hahmoon on historian saatossa liittynyt.

Pirullinen tutkimus, oikea kirjapaholainen. Uskalla tietää!